Moro!

Taas me oltiin koko porukalla metsässä. Mikäs näillä keleillä metsäillessä!

Näin syksyllä siellä on ihania hajuja:

Mamma keräsi taas hirveän määrän suppiksia, ja Väinö-vanhus jo hieman kyllästyi odottelemaan:

Tosin aika pian tämän kuvan ottamisen jälkeen Väinöä ei enää näkynty missään. Me Oskarin kanssa haisteltiin tuulta, mutta Väinöstä ei tullut hajuakaan.

Mamma huolestui kovin, koska Väinö on sellainen horisko, että sille voi sattua jotain, kun se yksinään viuhtoo pitkin metsiä. Ajattelin sitten piristää mammaa menemällä piiloon:

Sitten alkoi kuulua ääntä jostain aika kaukaa. Toivottavasti sudet eivät hyökkää kimppuumme!

Onneksi se olikin vain Horohemppa, joka tuli muina miehinä takaisin:

Kuulaita syyspäiviä kaikille!