Meille on ostettu uusi häkki autoon:

Tässä se on tosin vielä olohuoneen lattialla, mutta olemme jo huristelleet siinä monena päivänä metsään. Tämä on kuulemma turvallisin vaihtoehto takakontissa matkustamiseen. Ja sinänsä tämä on myös hyvä, että meillä on ihan omat "karsinat", Oskari kun ei aina tykkää olla toisten lähellä.

Himppasen Oskaria harmitti, kun se ensimmäisen kerran tajusi olevansa lukkojen takana:

Minä olen kotonani häkissä kuin häkissä:

Lisään sitten kuvia, kunhan saan niitä autostakin otettua! Me ollaan aika tyylikkäitä siellä...

 Syksyisillä sänkipelloilla on kiva juosta!

Ei siellä malttaisi pysähtyä ollenkaan.

Joskus sitten päätyy näyttämään lentokoneelta:

Maltoimme me lopuksi Oskarin kanssa poseeratakin:

 Moro!

Taas me oltiin koko porukalla metsässä. Mikäs näillä keleillä metsäillessä!

Näin syksyllä siellä on ihania hajuja:

Mamma keräsi taas hirveän määrän suppiksia, ja Väinö-vanhus jo hieman kyllästyi odottelemaan:

Tosin aika pian tämän kuvan ottamisen jälkeen Väinöä ei enää näkynty missään. Me Oskarin kanssa haisteltiin tuulta, mutta Väinöstä ei tullut hajuakaan.

Mamma huolestui kovin, koska Väinö on sellainen horisko, että sille voi sattua jotain, kun se yksinään viuhtoo pitkin metsiä. Ajattelin sitten piristää mammaa menemällä piiloon:

Sitten alkoi kuulua ääntä jostain aika kaukaa. Toivottavasti sudet eivät hyökkää kimppuumme!

Onneksi se olikin vain Horohemppa, joka tuli muina miehinä takaisin:

Kuulaita syyspäiviä kaikille!

 Löysin metsästä omenan:

Se oli varmaan tarkoitutte peuroille, mutta kun se näytti ihan tennispallolta, niin nappasin sen leikkeihini.

Kivaa kun se kierii!

Varsinkin, jos sille antaa vähän tassulla vauhtia!

Muut alkoivat lähestyä, joten äkkiä omppu mukaan menoksi!

Cockeri on halutessaan salamannopea! 

Hyvää omppuaikaa kaikille!

 Hau!

Meidän perheen koirat ovat sikäli onnellisia, että perheen ihmisetkin viihtyvät metsässä. Vain hyvin harvoin on sellaisia päiviä, ettemme pääse kirmaamaan vapaana metsään. Ihmiset keräävät marjoja ja nyt syksyllä sieniä. Joskus mamma muistaa ottaa kamerankin mukaan:

Tässä me komeilemme kaikki: Oskari, Väinö ja minä, Hizneppan. Lempinimiä kertyy jatkuvasti lisää...

Kun ihmiset kykkivät sieniä poimien, jää minulle kivasti aikaa järsiä kaikkea suuhun osuvaa:

Ja joskus on kiva nuuskutella tuulen tuomia tuoksuja:

Näissä meidän vakkarilenkkimetsissä on hurjasti kauriita ja ilmeisesti myös paljon ilveksiä. Kauriita olemme nähneet usein, mutta ilvekset ovat pysyneet piilossa. Joskus mamma tosin epäilee, että me koirat olemme haistaneet ison kissan, kun kaikki me nenutamme samaan suuntaan ja olemme ihan hiljaa paikoillamme. On se koiran nenä vain verraton värkki!

Menkäähän kaikki metsään, se on pullollaan ilmaista ruokaa!